Veden kemialliset ominaisuudet - BWT Best Water Technology 

Veden kemialliset ominaisuudet

Alkaliteetti

Alkaliteetille ei ole annettu raja-arvoa.

Mitä pienempi alkaliteetti on, sitä helpommin veden pH-arvo muuttuu. Alhainen alkaliteetti lisää verkostokorroosiota ja mm. raudan liukenemista verkostomateriaaleista. Tätä kautta sillä on merkitystä laatuvaatimusten täyttymiseen. Korkea alkaliteetti yhdessä kalsiumin kanssa lisää kalkkisaostumien muodostumista lämminvesilaitteisiin. Haittaa voidaan vähentää alentamalla pH-arvoa.

 

Alumiini, Al

Raja-arvo 0,2 mg/l ja tavoitearvo <0,1 mg/l
Alumiinia esiintyy pinta- ja pohjavesissä yleensä verraten pieniä määriä, alle 0,1 mg/l. Poikkeuksena ovat ns. alunasavimailta tulevat vedet, joissa pitoisuudet voivat olla joitakin milligrammoja litrassa. Vesistöjen ja maaperän happamoituminen lisää alumiinin liukenemista maaperästä, mikä voidaan jo havaita matalien kaivojen veden alumiinipitoisuuksien nousuna. Alumiini muodostaa fluorin kanssa vaikeasti erotettavissa olevan kompleksiyhdisteen. Tästä syystä fluoripitoisuuden ollessa korkea myös alumiinipitoisuus on usein korkea. Korkea alumiinin jäännöspitoisuus lisää kupariputkien pistekorroosiota sekä voi muodostaa saostumia putkistossa.

 

Ammonium, NH4+ 

Raja-arvo 0,5 mg/l

Ammoniumia joutuu vesiin typpipitoisten orgaanisten aineiden hajoamistuotteena, lannoitteista sekä teollisuuden ja asutuksen jätevesien mukana. Sitä esiintyy myös luontaisesti eräillä pohjavesialueilla. Klooriamiinidesinfiointia käytettäessä ammoniumia lisätään veteen kloorin sitomiseksi. Vesilaitoksen jakamassa vedessä ammoniumia esiintyy useimmiten alle määritysrajan. Ammoniumsuoloja ei voi pitää vakavasti myrkyllisinä ja niitä saadaan ravinnosta jopa satakertaisia määriä veteen verrattuna. Ammonium aiheuttaa suurina pitoisuuksina veteen pistävää hajua ja makua. 

 

Arseeni, As

Raja-arvo 10 µg/l
Monet arseeniyhdisteet ovat vesiliukoisia. Arseenia voi myös joutua vesiin eräistä puunkyllästysaineista, jalostettaessa kuparia sulfidimalmeista sekä fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena. Arseeni on karsinogeeninen, eli syöpää aiheuttava aine. Pitkäaikainen arseenialtistuminen lisää todennäköisyyttä sairastua ihosyöpään ja yhteyksiä myös muihin syöpämuotoihin on esitetty.  
 

CODMn(O2)-luku

Raja-arvo  tavoitearvo <5 mg/l
Veden humus sellaisenaan ei ole terveydelle haitallista, mutta se aiheuttaa veteen väriä ja makua sekä keitettäessä saostumia. Välillisesti humus voi heikentää veden terveydellistä laatua kuluttamalla desinfiointikemikaalia hapettumiseensa ja siten heikentäen desinfiointitehoa. Pieneliöiden jälkikasvu vesijohtoverkossa on sitä tavallisempaa, mitä korkeampi verkostoon johdettavan veden CODMn(O2)-luku on. Käsitellyn pintaveden korkea CODMn(O2)-luku ilmaisee myös puutteita vedenkäsittelymenetelmässä tai prosessin hoidossa.

 

Elohopea, Hg

Raja-arvo 1 µg/l
Elohopea on myrkyllinen alkuaine. Vesiin elohopea voi joutua teollisuuden ilma- ja jätevesipäästöistä, torjunta-aineista, fossiilisten polttoaineiden käytöstä, kaivostoiminnasta ja kaatopaikoilta. Elohopeaa saattaa esiintyä luonnonvesissä mm. ojituksen ja säännöstelyn seurauksena tai esim. tulivuoritoiminnan vaikutuksesta ilman kautta tapahtuvan kaukolaskeuman seurauksena. Veden epäorgaanisesta elohopeasta imeytyy elimistöön 15 % tai vähemmän, mutta rasvaliukoinen metyylielohopea sen sijaan imeytyy lähes täysin. Epäorgaanisen elohopean haittavaikutukset kohdistuvat munuaisiin ja metyylielohopean hermokudokseen, etenkin aivoihin.  

 

Fluoridi, F-

Raja-arvo 1,5 mg/l

Fluoridia pidetään ihmiselle välttämättömänä hivenaineena. Liiallinen fluorin saanti aiheuttaa hammaskiilteen muodostumishäiriön, hammasfluoroosin. Tämä on todettavissa pienellä osalla väestöä, jonka juomaveden fluoridipitoisuus on hampaiden muodostumisaikana ollut yli 1,5 mg/l. Runsas fluorinsaanti aiheuttaa muutoksia myös hohkaluun rakenteessa lisäten luun murtumisherkkyyttä, jonka vuoksi katsotaan, ettei aikuisenkaan tulisi juoda vuosikausia vettä, jonka fluoridipitoisuus on yli 2 mg/l. 

 

Fosfaatti, PO4-P

Raja-arvo 0,1 mg/l
Fosfaatteja esiintyy pinta- ja pohjavesissä maaperästä liuenneina erityisesti, jos maaperää on lannoitettu runsaasti. Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedet tuovat myös fosfaatteja purkuvesiin. Fosfaattien haitallinen vaikutus vesijohtoveden laatuun on välillinen: se voi lisätä pieneliöiden jälkikasvua vesijohtoverkostossa silloin, kun muita ravinteita on riittävästi vedessä.  

 

Haju ja maku

Haju ja maku tulisi aina tarkistaa mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen, koska nämä ominaisuudet muuttuvat herkästi säilytyksen ja kuljetuksen aikana. Haju ja maku ovat tärkeitä talousveden teknis-esteettistä laatua kuvaavia tekijöitä.

 

Kloridi, Cl-

Raja-arvo 100 mg/l, tavoitearvo <25 mg/l
Klorideja on makeissa pintavesissä yleensä alle 10 mg/l. Pohjavesissä klorideja voi olla kymmeniä tai jopa satoja milligrammoja litrassa. Kloridipitoista vettä esiintyy vanhoilla merenpohja-alueilla sekä jätevesien ja tiesuolauksen seurauksena. Kloridit lisäävät veden korroosiovaikutusta jo muutaman kymmenen milligramman pitoisuuksina litraa kohden.

 

KMnO4-luku

Raja-arvo 20 mg/l
Veden humus sellaisenaan ei ole terveydelle haitallista, mutta se aiheuttaa veteen väriä ja makua sekä keitettäessä saostumia. Välillisesti humus voi heikentää veden terveydellistä laatua kuluttamalla desinfiointikemikaalia hapettumiseensa ja siten heikentäen desinfiointitehoa. Pieneliöiden jälkikasvu vesijohtoverkossa on sitä tavallisempaa, mitä korkeampi verkostoon johdettavan veden KMnO4-luku on. 

 

Kokonaiskovuus

Kokonaiskovuudelle ei ole annettu raja-arvoa.
Veden kovuus aiheutuu pääasiassa liuenneesta kalsiumista ja magnesiumista. Liian alhainen veden kokonaiskovuus aiheuttaa korroosiota putkistoissa. Korkea kovuus taas lisää kalkin saostumista putkistoon.

 

Kupari, Cu

Raja-arvo 1,0 mg/l ja tavoitearvo < 0,3 mg/l
Talousveden kupari on pääosin peräisin kiinteistön vedenjakelulaitteiden ja -kalusteiden materiaaleista. Koska Suomessa vesi on yleensä kuparia syövyttävää, kohonneet kuparipitoisuudet ovat yleisiä etenkin lämpimässä vesijohtovedessä, jos vettä ei ole käsitelty. Kupari aiheuttaa veteen karvasta makua. Se muodostaa saniteettikalusteisiin vihertäviä tahroja ja kuparipitoisella vedellä pesu voi muuttaa vaaleat hiukset vihertäviksi. Kupari lisää alumiinia ja sinkkiä sisältävien laitteiden ja kalusteiden korroosiota. 

 

Lyijy, Pb

Raja-arvo 10 µg/l
Lyijyä saattaa joutua veteen teollisuuden saastutuksen seurauksena. Talousveteen lyijyä liukenee jakelulaitteiden materiaaleista, jos lyijyä sisältäviä metalliseoksia on käytetty. Lyijy on elimistöön kertyvä myrkyllinen raskasmetalli, joka voi aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia mm. hermostoon ja luustoon.

Mangaani, Mn
Raja-arvo 100 µg/l
Mangaania on pohja- ja pintavesissä melko yleisesti. Mangaaninpoisto on vaikeampaa kuin raudanpoisto, minkä vuoksi veteen jää helposti mangaanin aiheuttamia laatuvirheitä, vaikka vesi olisi käsiteltyäkin. Mangaani aiheuttaa veteen epämiellyttävää makua. Mangaanisakka on mustaa ja öljymäistä ja se voi värjätä niin saniteettikalusteita kuin pyykkiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan liiallinen mangaani juomavedessä on yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, hienomotooriseen kömpelyyteen ja alentuneeseen älykkyysosamäärään.

 

Natrium, Na

Raja-arvo 150 mg/l
Vanhoilla merenpohja-alueilla kaivovesien natriumpitoisuus voi olla 50 - 100 mg/l, mutta tavallisesti pinta- ja pohjavesien natriumpitoisuus on alle 5 mg/l. Maanteiden suolaus, jätevedet ja kaatopaikat voivat nostaa vesin natriumpitoisuuksia. Talousveden natrium on peräisin joko raakavedestä tai vedenkäsittelykemikaaleista (sooda, lipeä, ioninvaihtimen elvytyssuola).

 

Nitraatti, NO3

Raja-arvo 50 mg/l
Nitraattia voi joutua vesiin lannoitteista sekä typpipitoisten aineiden hajotessa ja hapettuessa. Nitraatin aiheuttamat terveysriskit kohdistuvat imeväisikäisiin lapsiin, joilla nitraatista muodostuva nitriitti voi aiheuttaa häiriötä veren punasolujen happiaineenvaihduntaan eli ns. methemoglobinemian. On myös epäilty, että ruuansulatuselimistössä muodostuva nitriitti voisi muodostaa N-nitrosoyhdisteitä, joiden otaksutaan aiheuttavan mahalaukun ja virtsarakon syöpää.

 

Nitriitti NO2

Raja-arvo 0,1 mg/l
Nitriittiä muodostuu typpiyhdisteiden (mm. ammoniumin) epätäydellisen hapettumisen seurauksena. Nitriitin esiintyminen talousvedessä on aina merkki bakteeritoiminnasta joko vedenottamossa tai vesijohdoissa. Desinfiointi klooriamiinilla lisää nitriitin esiintymisen mahdollisuutta ja nitriittiä voi muodostua myös nitraatin pelkistyessä verkoston biologisen toiminnan johdosta. Nitriittejä havaitaan usein rautabakteereiden esiintymisen kanssa.
Nitriitin saanti vesijohtovedestä on hyvin pientä verrattuna saantiin elintarvikkeista. Nitriitin terveysvaikutukset on kuvattu nitraatin yhteydessä.

 

pH

Raja-arvot 6,5 ja 9,5, laatutavoite 7,0 - 8,8 Luonnonvesien pH-arvo on Suomessa yleensä lievästi hapan, noin 6 - 7. Tämän vuoksi vedenjakelulaitteissa käytetyt materiaalit, kuten valurauta, sinkitty teräs, kupari, betoni ja asbestisementti, useimmiten syöpyvät, ellei vettä alkaloida. Korroosion kannalta pH-arvon tulisi olla mahdollisimman tasainen ja yli 7. Kun veden pH-arvo on vedenjakelulaitteiden kannalta sopiva, ei myöskään putkistomateriaali pääse syöpymään ja huonontamaan veden laatua. Pienillä lapsilla, joilla mahahappojen määrä on vähäisempi ja nesteen kulutus painoon nähden suurempi, haittoja voi esiintyä alhaisemman pH:n yhteydessä kuin aikuisilla. Nämä haitat ovat yleensä vatsavaivoja, oksentelua ja ripulia. Hyvin alkalinen vesi, pH yli 10,5, voi lisäksi aiheuttaa suun ja nielun limakalvojen kirvelyä. Tällainen vesi voi myös peseydyttäessä ärsyttää silmiä ja ihoa. Kun veden pH-arvo on näin korkea, veden laadun poikkeaminen normaalista havaitaan yleensä veden vaahtoamisena ja outona makuna.

 

Rauta, Fe

Raja-arvo 400 µg/l 
Rautaa esiintyy yleisesti Suomen pohjavesissä ja humukseen sitoutuneena myös pintavesissä. Vesijohtoveteen rautaa voi liueta jakeluverkostosta ja –laitteista, jotka sisältävät valurautaa tai galvanoitua terästä. Joissakin olosuhteissa vesijohtoverkostoon voi syntyä mikrobikasvusto, joka sitoo itseensä vedessä olevaa rautaa. Tällöin hyvin pienistäkin rautamääristä voi syntyä saostumia, jotka painevaihteluiden vaikutuksesta liikkeelle lähtiessään huonontavat veden laatua. Keskimäärin jo 0,05 mg/l rautapitoisuus voi synnyttää saostumia. Raudan aiheuttamat haitat talousvedessä ovat teknisiä ja esteettisiä: rauta synnyttää ruostekerrostumia saniteetti- ja talouskalusteisiin, ruostetahroja vaatteisiin pesun yhteydessä ja saa veden maistumaan ruosteelta.

 

Sameus

Raja-arvo 1 FTU tai 1 NTU 
Veden sameus johtuu usein savesta, raudasta tai kolloidisista yhdisteistä, eikä sameudella sinänsä ole mitään terveydellisiä haittavaikutuksia.
Veden sameus saattaa vaikuttaa veden desinfioinnin onnistumiseen.

 

Sulfaatti, SO4

Raja-arvo 250 mg/l, tavoitearvo <150 mg/l 
Rannikkoseutuja lukuun ottamatta Suomen vesien sulfaattipitoisuus on yleensä alhainen. Se on kuitenkin nousemassa happamien sateiden ja muun happamoitumisen takia. Veden korkealla sulfaattipitoisuudella on syövyttävä vaikutus vesijohtomateriaaleille. Sulfaateilla on suurina annoksina laksatiivinen vaikutus.

 

Sähkönjohtavuus

Raja-arvo 250 mS/m tai 2500 µS/cm
Veden sähkönjohtavuus eli johtokyky kuvaa veteen liuenneiden mineraalisuolojen määrää. Koska sähkönjohtavuus kuvaa ainoastaan suolojen kokonaismäärää, ei sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä veden terveydellisistä vaikutuksista.

 

Väriluku

Raja-arvo < 5
Veden väri johtuu usein värillisistä orgaanisista yhdisteistä, kuten humushapoista. Toisaalta myös metallit, kuten rauta ja mangaani, tuovat veteen väriä. Veden värillisyys on paitsi esteettinen ongelma, myös tekninen haittatekijä. Veden käsittelyllä väriluvun pienentämiseksi voidaan vähentää kloorauksessa syntyvien haitallisten aineiden määrää. Monet haitalliset raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet esiintyvät humushappoihin sitoutuneena.